3.12.1991

Porvoon kihlakunnanoikeuden päätös 6.10.1988

Virallisen syyttäjän syytteestä kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli ainakin syksystä 1985 maaliskuuhun 1987 asti X Ky:n vastuunalaisena yhtiömiehenä ja johtajana harjoittanut linjalla Sipoo-Helsinki-Vaasa linjaliikennettä ilman vaadittavaa liikennelupaa suorittamalla yhtiön nimissä ja sen hallinnassa olleilla kuormaautoilla muutoin kuin tilapäistä korvausta vastaan erään osakeyhtiön toimeksiannosta ruokinta- ja poikaskalkin kuljetuksia yleisillä teillä.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annetun asetuksen 2, 22 ja 23 §:n, 29.3.1957 annetun tieliikennelain 9 §:n, sellaisena kuin se oli 27.2.1970 annetussa laissa, ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n ammattimaisen liikenteen harjoittamisesta ilman asianmukaista lupaa 15:een 36 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 540 markkaa sekä hänet ja kommandiittiyhtiön yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä kihlakunnanoikeuden arvion mukaan 10.000 markkaa. Vielä A on velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 2.376,20 markkaa.

Helsingin hovioikeuden päätös 17.5.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä toisaalta sekä A ja kommandiittiyhtiö toisaalta olivat saattaneet jutun, on ratkaisussaan todennut, että kommandiittiyhtiöllä oli ollut kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitettuna aikana linjaliikennelupa linjalle HelsinkiForssa-Huittinen-Pori-Kristiinankaupunki-Närpiö-Pirttikylä-Vaasa. Linjan keräily- ja jakelualueena oli Helsingin alueella ollut muun muassa Vantaa. Harjoittamalla linjaliikennettä tuona aikana liikenneluvasta poiketen Sipoon Kalkkirannasta Vaasaan A oli, kun Sipoon Kalkkiranta sijaitsee 18 kilometrin etäisyydellä Vantaan rajalta ja 20,5 kilometrin etäisyydellä Helsingin rajalta, syyllistynyt kihlakunnanoikeuden hänen syykseen lukemaan rikokseen. Poikkeama linjaliikenneluvan mukaisesta linjasta oli kuitenkin ollut vähäinen ja liikennelupa oli sittemmin laajennettu koskemaan myös Sipoota. Nämä seikat huomioon ottaen A:lle tuomittu rangaistus oli oikeudenmukaisessa suhteessa hänen rikokseensa ja syyllisyyteensä. A:n tekoja oli pidettävä saman rikoksen jatkamisena.

A ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että kuljetukset olisivat olleet tappiollisia. Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn määrä oli oikeuden arvioitava. Ottaen huomioon kuljetuksista aiheutuneet kulut kihlakunnanoikeuden arviota oli pidettävä oikeana. Kommandiittiyhtiön ainoana vastuunalaisena yhtiömiehenä myös A oli saanut hyötyä rikoksesta. Hänet oli siten yhteisvastuullisesti kommandiittiyhtiön kanssa tuomittava menettämään se valtiolle.

Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan oikaisten kuitenkin rikosnimikkeen jatketuksi ammattimaisen liikenteen harjoittamiseksi ilman asianmukaista lupaa.

Perustelut

A on haastettu vastaamaan juttuun joko itse tai asiamiehen edustamana maaliskuusta 1985 kesäkuuhun 1986 tehtyä jatkettua ammattimaisen liikenteen harjoittamista ilman asianmukaista lupaa koskevaan syytteeseen. Juttua kihlakunnanoikeudessa käsiteltäessä virallinen syyttäjä on, A:n ja kommandiittiyhtiön ollessa avoimen asianajovaltakirjan nojalla toimineen asiamiehen edustamina saapuvilla, laajentanut A:han kohdistetun syytteen koskemaan myös heinäkuun 1986 ja maaliskuun 1987 välistä aikaa sekä vaatinut A:n ja kommandiittiyhtiön tuomitsemista yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottaman hyödyn haastamatta kuitenkaan A:ta ja yhtiötä vastaamaan näistä rangaistus- ja menettämisvaateista.

Kun A ei siten ole ollut itse saapuvilla kihlakunnanoikeudessa eikä häntä ja kommandiittiyhtiötä ole siellä edustanut haasteen vastaanottamiseen oikeutettu asiamies ja kun näitä ei ole haastettu vastaamaan laajennettuun syytteeseen ja menettämisvaateeseen, alempien oikeusasteiden ei olisi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:n 1 ja 2 momentin mukaan pitänyt tutkia laajennettua syytettä eikä menettämisvaadetta laajemmalti kuin se on alkuperäisessä syytteessä mainittuun rikokseen perustuvana kohdistunut A:han.

A:n syyksi voidaan siten lukea ainoastaan syksystä 1985 kesäkuuhun 1986 tehty jatkettu ammattimaisen liikenteen harjoittaminen ilman asianmukaista lupaa. Alempien oikeusasteiden hänelle tuomitsema rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen tästä teosta ilmenevään syyllisyyteensä eikä ole ankarampi kuin tällaisista teoista yleisen rangaistuskäytännön mukaan tuomittavat rangaistukset.

Maksut kysymyksessä olevista laittomista kuljetuksista ovat olleet kommandiittiyhtiön tuloja. Selvitystä ei ole siitä, että A itse on välittömästi saanut hyötyä niistä. Sen vuoksi häntä ei voida rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla tuomita menettämään sitä taloudellista hyötyä, jonka hänen rikollinen toimintansa kommandiittiyhtiön lukuun on tuottanut sille.

Muilta osilta hyväksytään hovioikeuden päätöksen perustelut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti:

Lausunto A:han kohdistetuista rangaistus- ja menettämisvaateista siltä osin kuin ne koskevat jatkettua ammattimaisen liikenteen harjoittamista ilman asianmukaista lupaa heinäkuusta 1986 maaliskuuhun 1987 ja kommandiittiyhtiöön kohdistetusta menettämisvaateesta poistetaan ja nämä vaateet jätetään tutkimatta.

A ja kommandiittiyhtiö vapautetaan tuomitusta menettämisseuraamuksesta.

A:n rikoksen tekoaika on maaliskuu 1985 - kesäkuu 1986.

Rikosnimikkeen, lainkohtien, rangaistuksen ja todistelukustannusten korvausvelvollisuuden osalta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.